Noniin voin varoittaa jo etukäteen pitkästä postauksesta :D
Lähdin hostellista vähän ennen neljää. Ovi oli lukossa eikä työntekijää näkyny missää, vähä aikaa pyörin siinä, kunnes puhelin saattumalta soi ja työntekijä tuli paikalle ja päästi mut ulos. Luulin olevani ensimmäisiä ihmisä paikalla, mutta ei! Siellä oli jo yhden bussilastillisen verran ihmisiä jonotamassa ja koko ajan tuli lisää. Satuin just hyvään aikaan, sillä viis minuuttia myöhemmin jonoa oli jo paaljon enemmän.
Siinä mun takana oli joku toimisto tms. jonka takia jonoon piti tehdä väli siihen kohtaan. Voi niitä ihmisparkoja, jotka luuli vielä vähän ennen puolta kuutta, että jonon pää olisi siinä. Todellisuudessa se oli jossain horisontissa.. Yllätyin siitä, kuinka moni oli heti aamusta menossa. Pääsin toiseen bussiin heti kolmantena ja matkaan meni puolisen tuntia. Kuski kaahasi tiukista mutkista huolimatta oikein reippaasti, varmaan pariin kertaan tullut ajettua reitti.
Aamu oli sateinen ja usvaa oli paljon. Machu Picchun porteilla ei kauaa tarvinut odottaa, kun paikka aukesi. Taas turha stressi siitä Visa Electronista, ei sitä kukaan kaivannut... Myös juomapulloista ja eväistä olin lukenut paljon, että on tosi tarkkaa mitä sinne saa viedä, no eipä ollut.. Mulla oli liian vähän vettä mukana, koska luulin joutuvani luopumaan siitä porteilla.
Kävelin Wayna Picchun portille ja oli mukavaa kun muita ihmisiä ei näkynyt missään. Neljä laamaa tuli vastaan ja siinä kaikki. Seitsämältä päästiin aloittamaan Wayna Picchulle kipuaminen. Edelleen satoi ja siellä sitten tarvottiin jyrkkiä portaita. Mulla kesti 55 minuuttia päästä huipulle, olin tosi yllättynyt, koska arvio kestosta on 45-90min.
Wayna Picchulta otetaan ne klassiset kuvat, josta näkyy koko Machu Picchun kaupunki lintuperspektiivistä. Tällä kertaa näkyvyys oli tosi huono ja pystyi vain kuvittelemaan, että siellä ne jossain on. Reitti jatkui pienen temppelin ohi ja tunnelin läpi, joka oli todella ahdas ja vielä lätäköitä väistellessä aika hankala suoritua sieltä. Takaisin päin tullessa porukkaa tuli paljon vastaan ja maa oli muuttunut mutaiseksi, sade oli kuitenkin lakannut.
Yhteensä aikaa meni kaksi tuntia ja alas päästyäni lepuuttelin jalkoja hetken ennenkuin jatkoin matkaa. Nyt ihmisä oli virrannut jo paljon raunioille, etenkin ryhmissä kulkevaa porukkaa löytyi vaikka millä mitalla.
En osannut kuvitella Machu Picchua niin laajaksi. Sieltä todella löytyi lääniä ja käveltävää. Eksyin vähän reitiltä ja jouduin ulos johtavalle polulle. Ei se mitään, ostin vesipullon ja uudestaan sisään. Siinä vaiheessa aurinko paistoi jo kirkkaalta taivaalta ja Wayna Picchultakin olisi nähnyt hienosti. Toisaalta olisi kannattanut olla jälkimmäisessä ryhmässä, jotta pilvet olisivat ehtineet väistyä, mutta olihan se siistiä kävellä usvan keskellä ja fiilistellä sitä tunnelmaa kun olisi pilvien keskellä.
Laamat siis oleskelivat siellä vapaasti ja välillä ne innostuivat juoksemaan kilpaa jyrkillä mäillä. Ne olivat tosi kesyjä eikä välittänyt ihmisistä. Siellä lenteli myös lintuja, jotka muistuttivat pääskysiä ja niillä oli pesiä kivimuurien raoissa.
Lähdin Machu Picchulta noin puoli yhden aikaan, olin viettänyt 6 ja puoli tuntia ihmetellen, kuinka noin suuri kaupunki pysyi niin pitkään piilossa. Bussijonot olivat taas pitkät, mutta en tainnut odotella kuin kymmenisen minuuttia, sillä seuraava ja seuraava bussi odotti jo paikalla.
Aguas Calientesiin tai Machu Picchu Puebloon (toinen nimitys kaupungille) saavuttua ostin ison kolmioleivän, sillä mun päivän ruoka oli koostunut vain välipalakekseistä. Suihkuun ja sänkyyn hetkeksi lepäämään. Hetki venyi aika pitkäksi, sillä ulos lähdin vasta puoli viideltä. Pakkailin kamoja ja katselin kuvia retkeltä. Tulin syömään oikein perulaista ruokaa (not), nimittäin pitsaa.
Ajattelin, että voisin tehä matkan jälkeen postauksen mun Machu Picchu vinkeistä! Ite en nimittäin löytänyt kauheesti käytännön tietoa Machu Picchusta ja sinne matkustamisesta (suomeksi ainakaan)
Tasan viikko mun synttäreihin ja siihen, että on vika kokonainen päivä Perussa, hui aika rientää niin nopeasti! Huomenna kuitenkin taas matkustuspäivä ja siirryn länsirannikolle ja lähemmäs Limaa, siitä myöhemmin lisää :)
-Crista-
Laamat siis oleskelivat siellä vapaasti ja välillä ne innostuivat juoksemaan kilpaa jyrkillä mäillä. Ne olivat tosi kesyjä eikä välittänyt ihmisistä. Siellä lenteli myös lintuja, jotka muistuttivat pääskysiä ja niillä oli pesiä kivimuurien raoissa.
Lähdin Machu Picchulta noin puoli yhden aikaan, olin viettänyt 6 ja puoli tuntia ihmetellen, kuinka noin suuri kaupunki pysyi niin pitkään piilossa. Bussijonot olivat taas pitkät, mutta en tainnut odotella kuin kymmenisen minuuttia, sillä seuraava ja seuraava bussi odotti jo paikalla.
Aguas Calientesiin tai Machu Picchu Puebloon (toinen nimitys kaupungille) saavuttua ostin ison kolmioleivän, sillä mun päivän ruoka oli koostunut vain välipalakekseistä. Suihkuun ja sänkyyn hetkeksi lepäämään. Hetki venyi aika pitkäksi, sillä ulos lähdin vasta puoli viideltä. Pakkailin kamoja ja katselin kuvia retkeltä. Tulin syömään oikein perulaista ruokaa (not), nimittäin pitsaa.
Ajattelin, että voisin tehä matkan jälkeen postauksen mun Machu Picchu vinkeistä! Ite en nimittäin löytänyt kauheesti käytännön tietoa Machu Picchusta ja sinne matkustamisesta (suomeksi ainakaan)
Tasan viikko mun synttäreihin ja siihen, että on vika kokonainen päivä Perussa, hui aika rientää niin nopeasti! Huomenna kuitenkin taas matkustuspäivä ja siirryn länsirannikolle ja lähemmäs Limaa, siitä myöhemmin lisää :)
-Crista-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti